Saavutettavuusseloste: onko se pakollinen ja mitä siihen kirjoitetaan

Lyhyt vastaus: pakollinen julkiselle sektorille, ei tavalliselle yritykselle

Saavutettavuusseloste on pakollinen julkisen sektorin toimijoille, kuten viranomaisille, kunnille ja oppilaitoksille, sekä eräille muille digipalvelulain piiriin kuuluville. Tavallisen yrityksen esittelysivustolle se ei ole pakollinen. Kuluttajille myyviltä verkkokaupoilta ja muilta esteettömyysvaatimusten piiriin kuuluvilta palveluilta vaaditaan tieto siitä, miten palvelu täyttää vaatimukset, ja käytännössä se kirjoitetaan usein selosteen tapaan.

Tarkka raja riippuu toimijasta, palvelusta ja yrityksen koosta. Tarkista oma tilanteesi viranomaisen ylläpitämältä saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolta ennen kuin päätät, koska tämä teksti on käytännön opas eikä oikeudellinen neuvo.

Pakollisuudesta riippumatta seloste on hyödyllinen asiakirja. Sen kirjoittaminen pakottaa katsomaan, mikä sivustolla oikeasti toimii ja mikä ei, ja se kertoo käyttäjälle, mitä tehdä, kun jokin ei toimi.

Mikä on saavutettavuusseloste?

Saavutettavuusseloste on verkkosivustolla julkaistava kuvaus siitä, kuinka saavutettava palvelu on. Siinä kerrotaan, täyttääkö palvelu saavutettavuusvaatimukset kokonaan, osittain vai ei lainkaan, mitkä sisällöt eivät ole saavutettavia ja miksi, ja miten käyttäjä voi antaa palautetta tai pyytää sisältöä saavutettavassa muodossa.

Selosteen lukija on tavallisesti ihminen, joka on juuri törmännyt esteeseen. Hän ei pysty täyttämään lomaketta, lukemaan liitettä tai katsomaan videota, ja hän haluaa tietää, onko vika tiedossa ja miten asian saa hoidettua muuta kautta.

Siksi hyvä seloste on käytännöllinen. Se ei selitä saavutettavuuden periaatteita, vaan kertoo tästä palvelusta, näistä puutteista ja tästä yhteystiedosta.

Seloste ei ole todistus

Moni pitää selostetta todistuksena siitä, että sivusto on kunnossa. Se ei ole sitä. Seloste on palveluntarjoajan oma ilmoitus, ja sen paikkansapitävyydestä vastaa palveluntarjoaja.

Tästä seuraa, että seloste kannattaa kirjoittaa rehellisesti. Väite täydestä vaatimustenmukaisuudesta on helppo tarkistaa, ja jos ensimmäinen testaaja löytää lomakkeen, jota ei voi täyttää näppäimistöllä, väite kääntyy itseään vastaan.

Seloste, jossa sanotaan suoraan, että tuotevideoista puuttuu tekstitys ja se lisätään tiettyyn aikaan mennessä, on uskottavampi kuin seloste, jossa kaikki on kunnossa. Se kertoo myös, että joku on oikeasti käynyt sivuston läpi.

Onko saavutettavuusseloste pakollinen?

Saavutettavuusseloste on pakollinen niille, joita digipalvelulain selostevelvoite koskee, eli ennen kaikkea julkisen sektorin toimijoille. Yksityisen yrityksen kohdalla ratkaisee, kuuluuko sen palvelu esteettömyysvaatimusten piiriin. Pelkkä yrityksen esittelysivusto ei yleensä kuulu.

Taulukko on yksinkertaistus. Lain piiriin kuuluu myös muita toimijoita, esimerkiksi tiettyjä julkisesti rahoitettuja palveluja, ja rajanvedoissa on yksityiskohtia, jotka kannattaa tarkistaa viranomaisen ohjeista.

Verkkokauppa ja muut kuluttajapalvelut

Esteettömyysvaatimusten piiriin kuuluvilta palveluilta, kuten kuluttajille myyviltä verkkokaupoilta, edellytetään tietoa siitä, miten palvelu täyttää vaatimukset. Tieto annetaan yleisissä ehdoissa tai vastaavassa asiakirjassa, ja sen pitää olla saavutettavassa muodossa.

Vaatimus ei käytä samaa nimeä kuin julkisen sektorin seloste, mutta tarkoitus on sama: käyttäjä saa tietää, mitä palvelulta voi odottaa. Käytännöllisin tapa on tehdä erillinen saavutettavuussivu, jonka rakenne muistuttaa selostetta, ja viitata siihen ehdoista.

Tarkka sisältövaatimus ja se, mitä omasta palvelustasi pitää kertoa, kannattaa tarkistaa viranomaisen ohjeista. Yleiskuva yrityksiä koskevista vaatimuksista löytyy artikkelista saavutettavuusvaatimuksista yrityksille.

Vapaaehtoinen seloste tavalliselle yritykselle

Yritys, jota velvoite ei koske, voi silti julkaista selosteen. Siitä on hyötyä erityisesti kahdessa tilanteessa: kun asiakkaina on paljon ikääntyneitä tai apuvälineitä käyttäviä ihmisiä, ja kun yritys myy julkiselle sektorille, jossa saavutettavuutta kysytään hankinnoissa.

Vapaaehtoiseen selosteeseen pätevät samat säännöt kuin pakolliseen. Sen pitää pitää paikkansa, sen pitää kertoa puutteet ja palautekanavan pitää toimia. Seloste, joka lupaa jotain, mitä sivusto ei tee, on huonompi kuin ei selostetta.

Kevyimmillään vapaaehtoinen seloste on muutaman kappaleen sivu: mitä on tehty, mitä tiedetään puuttuvan ja kenelle ilmoitetaan, jos jokin ei toimi. Sen kirjoittaminen vie tunnin, ja se kertoo lukijalle, että asiaan on kiinnitetty huomiota.

Mitä selosteessa pitää lukea?

Selosteessa pitää lukea palvelun vaatimustenmukaisuuden taso, luettelo saavutettavuuden puutteista syineen, tieto saavutettavista vaihtoehdoista, palautekanava yhteystietoineen, tieto valvovasta viranomaisesta sekä selosteen laatimis- ja päivityspäivä ja se, miten arvio on tehty.

• Vaatimustenmukaisuus. Täyttääkö palvelu vaatimukset kokonaan, osittain vai ei lainkaan.
• Puutteet. Mitkä sisällöt tai toiminnot eivät ole saavutettavia, ja miksi.
• Vaihtoehdot. Miten saman asian voi hoitaa toista kautta, esimerkiksi puhelimella.
• Palautekanava. Miten käyttäjä ilmoittaa esteestä tai pyytää sisältöä saavutettavassa muodossa.
• Valvova viranomainen. Mihin käyttäjä voi kääntyä, jos vastausta ei tule.
• Päiväykset ja arviointitapa. Milloin seloste on laadittu ja päivitetty, ja onko arvio tehty itse vai ulkopuolisen toimesta.

Julkisella sektorilla sisällöstä on tarkat vaatimukset ja valmis rakenne, jota kannattaa noudattaa. Palautteeseen vastaamiselle on laissa määräaika, joka kannattaa tarkistaa viranomaisen sivuilta.

Puutteet kerrotaan niin, että käyttäjä ymmärtää

Selosteen tärkein osa on puutteiden luettelo, ja se on myös se, joka useimmiten kirjoitetaan huonosti. ”Sivustolla voi olla saavutettavuuden puutteita” ei kerro käyttäjälle mitään.

Hyvä puutteen kuvaus kertoo, mikä ei toimi, ketä se haittaa ja miten asian saa hoidettua toisin. Esimerkiksi: ”Hinnasto on kuvatiedosto, jota ruudunlukija ei lue. Saat hinnaston tekstinä sähköpostilla pyytämällä, ja hinnasto muutetaan tekstisivuksi syksyn aikana.”

Puutteet kannattaa ryhmitellä käyttäjän tehtävien mukaan eikä teknisten kriteerien mukaan. Käyttäjää kiinnostaa, voiko hän varata ajan, täyttää lomakkeen tai lukea ehdot, ei se, mikä tekninen kriteeri jää täyttymättä.

Jos puutteen syynä on kohtuuton rasite tai sisältö on rajattu vaatimusten ulkopuolelle, se kerrotaan perusteluineen. Pelkkä maininta ilman perustelua ei riitä.

Esimerkki: lyhyen selosteen runko

Pienen palvelun seloste mahtuu yhdelle sivulle. Runko voi näyttää tältä:

• Johdanto. Mitä palvelua seloste koskee ja kenen palvelu se on.
• Tila. Esimerkiksi: palvelu täyttää saavutettavuusvaatimukset osittain.
• Mikä ei vielä toimi. Konkreettiset puutteet, kukin yhdellä virkkeellä, ja milloin ne korjataan.
• Näin hoidat asian muuten. Puhelinnumero tai sähköposti, jonka kautta saa saman palvelun.
• Anna palautetta. Lomake tai sähköpostiosoite, ja kuka palautteen lukee.
• Arvio. Miten ja milloin saavutettavuus on arvioitu.
• Päivitetty. Päivämäärä.

Kieli on sama kuin muualla sivustolla: lyhyitä virkkeitä, tuttuja sanoja eikä lakitekstiä. Seloste on käyttäjää varten, ja käyttäjällä on usein jo valmiiksi hankalaa.

Missä sen pitää olla?

Seloste julkaistaan itse verkkopalvelussa, ja sen pitää löytyä helposti. Tavallisin ja toimivin ratkaisu on linkki sivuston alatunnisteessa, jolloin seloste löytyy jokaiselta sivulta samasta kohdasta.

Seloste julkaistaan tavallisena verkkosivuna eikä liitetiedostona. Skannattu tiedosto on itsessään saavutettavuuden puute, ja sen huomaa ensimmäinen ruudunlukijan käyttäjä.

Selosteelle kannattaa antaa pysyvä ja selkeä osoite, esimerkiksi sivuston oma saavutettavuussivu. Kun sivusto uudistetaan, osoite pidetään samana tai ohjataan uuteen, koska siihen voi olla linkkejä muualta.

Mobiilisovelluksella on oma selosteensa, ja sen pitää löytyä esimerkiksi sovelluskaupan tiedoista tai sovelluksen sisältä. Jos palvelulla on sekä sivusto että sovellus, kumpikin tarvitsee oman kuvauksensa, koska niiden puutteet ovat eri.

Kuinka usein sitä päivitetään?

Seloste päivitetään aina, kun palvelu tai sen saavutettavuus muuttuu olennaisesti, esimerkiksi kun sivusto uudistetaan, lomakkeet vaihtuvat tai puutteita korjataan. Lisäksi sen ajantasaisuus tarkistetaan säännöllisesti, ja viranomaisen ohjeissa neuvotaan tarkistamaan se vähintään kerran vuodessa.

Päivitys ei tarkoita uuden selosteen kirjoittamista. Useimmiten riittää, että korjatut puutteet poistetaan listalta, uudet lisätään ja päivämäärä vaihdetaan.

Vanhentunut seloste on tavallinen ongelma. Siinä luvataan korjata puutteet päivään, joka meni ohi vuosia sitten, ja lukija päättelee, ettei asiasta välitä kukaan. Laita selosteen tarkistus samaan kalenteriin kuin muut vuosittaiset tehtävät.

Jos sivustoa päivitetään itse julkaisujärjestelmällä, selosteen päivitys on tekstin muokkausta eikä vaadi kehittäjää. Silloin sitä ei myöskään tule lykättyä.

Mistä tieto selosteeseen tulee

Seloste on vain niin hyvä kuin arvio, jonka pohjalta se on kirjoitettu. Arvion voi tehdä itse tai teettää ulkopuolisella, ja selosteessa kerrotaan, kumpi tapa on käytössä.

Itse tehty arvio alkaa kolmesta testistä: sivuston käyttö pelkällä näppäimistöllä, tärkeimpien sivujen kuuntelu ruudunlukijalla ja tekstin suurentaminen kaksinkertaiseksi. Niiden lisäksi automaattinen tarkistustyökalu löytää puuttuvat tekstivastineet ja heikot kontrastit.

Automaattinen työkalu ei yksin riitä, koska se ei tiedä, onko tekstivastine järkevä tai toimiiko lomake oikeasti. Laajoissa palveluissa ulkopuolinen arvio on usein perusteltu, ja sen tulokset antavat selosteelle vahvemman pohjan. Saavutettavuuden perusteista kerrotaan tarkemmin artikkelissa verkkosivujen saavutettavuudesta.

Palautekanava, joka oikeasti toimii

Palautekanava on selosteen ainoa osa, joka tuottaa työtä myöhemmin, ja siksi se jää useimmin hoitamatta. Lomake tai osoite on olemassa, mutta kukaan ei lue sitä.

Sovi nimeltä, kuka palautteen lukee, ja kirjaa jokainen palaute: mitä ilmoitettiin, mitä vastattiin ja mitä korjattiin. Kirjanpito on hyödyllinen seuraavaa päivitystä varten ja osoittaa tarvittaessa, että palautteisiin on reagoitu.

Palautekanavan pitää itsekin olla saavutettava. Lomake, jota ei voi täyttää näppäimistöllä, ei kelpaa saavutettavuuspalautteen kanavaksi, joten mukana kannattaa aina olla myös sähköpostiosoite tai puhelinnumero.

Yleisimmät virheet selosteissa

Samat virheet toistuvat selosteesta toiseen, ja ne kaikki on helppo välttää:

• Kopioitu pohja. Toisen organisaation seloste, josta on vaihdettu nimi. Puutteet eivät vastaa omaa sivustoa.
• Täydellisyyden väite. ”Palvelu täyttää vaatimukset kokonaan” ilman minkäänlaista arviota.
• Vanha päiväys. Seloste on tehty sivuston edelliselle versiolle.
• Puuttuva palautekanava. Tai kanava, johon kukaan ei vastaa.
• Seloste tiedostona. Skannattu liite verkkosivun sijaan.
• Piilotettu linkki. Seloste löytyy vain sivustokartan kautta.

Jokainen näistä korjataan alle tunnissa, ja korjattu seloste on uskottavampi kuin mikään saavutettavuusmerkki sivuston alalaidassa.

Yhteenveto

Saavutettavuusseloste on pakollinen julkiselle sektorille ja eräille muille digipalvelulain piiriin kuuluville. Kuluttajille myyviltä verkkokaupoilta ja muilta esteettömyysvaatimusten palveluilta vaaditaan tieto palvelun saavutettavuudesta, ja tavalliselle yrityssivustolle seloste on vapaaehtoinen.

Hyvä seloste kertoo rehellisesti, mikä toimii ja mikä ei, miten asian voi hoitaa toisin ja kenelle ilmoitetaan, kun jokin ei toimi. Se löytyy alatunnisteesta, se on tavallinen verkkosivu, ja se tarkistetaan aina muutosten jälkeen ja vähintään kerran vuodessa. Oma tilanne tarkistetaan viranomaisen sivuilta.