Videoiden tekstitys: mitä saavutettavuus vaatii ja miten sen tekee halvalla

Lyhyt vastaus: tekstitys tarvitaan, ja halvin tapa on korjattu automaattitekstitys

Jos saavutettavuusvaatimukset koskevat palveluasi, puhetta sisältävät tallennetut videot pitää tekstittää, ja videoihin, joissa olennainen tieto näkyy vain kuvassa, tarvitaan kuvailutulkkaus tai tekstivastine. Vaatimukset perustuvat WCAG-ohjeiston AA-tasoon. Tavalliselle yrityssivustolle tekstitys ei ole pakollinen, mutta se kannattaa melkein aina.

Halvin toimiva tapa on antaa koneen tehdä tekstityksestä luonnos ja korjata se ihmisen voimin. Pelkkä automaattinen tekstitys ei yleensä riitä, koska sen virheet osuvat juuri nimiin, lukuihin ja ammattisanoihin, joiden takia video on tehty.

Kuka vaatimusten piiriin kuuluu ja mitä poikkeuksia on, kannattaa tarkistaa viranomaisen ohjeista. Tämä teksti keskittyy siihen, mitä videoille käytännössä tehdään.

Pitääkö videot tekstittää?

Videot pitää tekstittää, jos palvelusi kuuluu saavutettavuusvaatimusten piiriin: julkisella sektorilla aina, ja yksityisellä puolella esimerkiksi silloin, kun video on osa kuluttajille myyvän verkkokaupan palvelua. Silloin tuotevideo, jossa kerrotaan tuotteen käytöstä, tarvitsee tekstityksen samalla tavalla kuin tuotesivun kuva tarvitsee tekstivastineen.

Tavallisen yrityksen esittelysivustolla tekstitys ei yleensä ole velvoite. Syyt tekstittää ovat silloin käytännöllisiä: moni katsoo videon ilman ääntä, osa kävijöistä on kuulovammaisia, ja tekstitetty video ymmärretään myös, kun puhuja puhuu murretta tai taustalla on melua.

Tärkeää on erottaa, missä video on. Oma sivustosi ja sovelluksesi ovat sinun palveluasi, myös silloin, kun video on upotettu sinne toisesta palvelusta. Some-kanavan julkaisu on eri asia. Yleiskuva vaatimusten piiriin kuuluvista löytyy artikkelista saavutettavuusvaatimuksista yrityksille.

Mitä WCAG vaatii videoilta ja äänitteiltä

Vaatimukset riippuvat siitä, millaista sisältö on. AA-tasolla ne ovat pääpiirteissään nämä:

Taulukko on tiivistelmä. Tarkat onnistumiskriteerit ja niiden poikkeukset löytyvät WCAG-ohjeistosta, ja se, mitkä niistä koskevat juuri sinun palveluasi, kannattaa tarkistaa viranomaisen ohjeista.

Käytännössä tavallisen yrityksen videoista suurin osa kuuluu kahdelle ensimmäiselle riville: joku puhuu kameralle, tai joku näyttää, miten jokin tehdään.

Mitä eroa on tekstityksellä ja kuvailutulkkauksella?

Tekstitys muuttaa äänen tekstiksi, ja kuvailutulkkaus muuttaa kuvan ääneksi. Tekstitys on tehty niille, jotka eivät kuule videota, ja kuvailutulkkaus niille, jotka eivät näe sitä.

Tekstitykseen kuuluvat puheen lisäksi olennaiset äänet, kuten puhelimen soiminen, oven paukahdus tai musiikki, joka kertoo tunnelmasta, sekä tieto siitä, kuka puhuu, jos se ei ole muuten selvää.

Kuvailutulkkaus on puhuttu kuvaus siitä, mitä kuvassa tapahtuu silloin, kun sitä ei sanota ääneen. Esimerkiksi ohjevideossa, jossa näytetään, mihin ruuviin tartutaan, ilman että sitä sanotaan, kuvailutulkkaus kertoo sen. Se sijoitetaan puheen taukoihin, tai videosta tehdään erillinen kuvailtu versio.

Kolmas käsite on tekstivastine eli litterointi. Se on koko videon sisältö tekstinä, puhe ja olennainen kuvailu, ja se sopii erityisesti äänitteille ja lyhyille videoille.

Milloin kuvailutulkkausta ei tarvita

Kuvailutulkkaus kuulostaa kalliilta, ja monessa videossa sitä ei tarvita lainkaan. Jos kaikki olennainen sanotaan ääneen, sokea katsoja saa saman tiedon kuin näkevä, eikä erillistä kuvailua tarvita.

Tämä on halvin saavutettavuusratkaisu, jonka videoon voi tehdä, ja se tehdään käsikirjoitusvaiheessa. Puhuja ei sano ”laita tämä tähän”, vaan ”kiinnitä sininen letku alimpaan liittimeen”. Näytöllä näkyvä teksti, kuten puhelinnumero tai osoite, luetaan ääneen.

Pelkkä puhuja kameran edessä ei tarvitse kuvailutulkkausta, koska kuvassa ei tapahdu mitään, mitä puhe ei kertoisi. Tuotevideo ilman puhetta, pelkän musiikin kanssa, sen sijaan tarvitsee joko kuvailun tai tekstivastineen.

Tekstitys ei ole sama kuin käännös

Käännöstekstitys kääntää puheen toiselle kielelle ja olettaa, että katsoja kuulee muut äänet. Saavutettavuuden tekstitys on samalla kielellä kuin puhe, ja se kertoo myös äänet, joita katsoja ei kuule.

Suomenkielisen videon saavutettava tekstitys on siis suomeksi. Jos videolla puhutaan ruotsia ja tekstitys on suomeksi, se palvelee suomenkielistä kuulevaa katsojaa, mutta kuulovammainen tarvitsee lisäksi tiedon äänistä ja puhujista.

Monikielisellä sivustolla tarvitaan tekstitys jokaisella kielellä, jolla sivusto palvelee. Se kannattaa ottaa huomioon, kun päätetään, montako videota tehdään ja kuinka pitkiä niistä tulee.

Riittääkö automaattinen tekstitys?

Automaattinen tekstitys ei yleensä riitä sellaisenaan, koska se sisältää virheitä, ja saavutettavuuden kannalta tekstityksen pitää vastata puhetta. Se on silti erinomainen luonnos: kone tekee raskaan osan ja ihminen korjaa virheet.

Virheet eivät ole satunnaisia. Ne osuvat erisnimiin, tuotenimiin, lukuihin ja alan sanastoon, eli juuri siihen tietoon, jonka takia video on tehty. Tekstitys, jossa yrityksen nimi on väärin joka kerta, on huonompi kuin ei tekstitystä, koska se näyttää huolimattomalta.

Automaattisesta tekstityksestä puuttuvat usein myös äänet ja puhujien merkinnät, ja välimerkit ovat sattumanvaraisia. Nämä lisätään korjausvaiheessa.

Missä automaattinen tekstitys menee pieleen suomeksi

Suomi on koneelle vaikea kieli. Yhdyssanat hajoavat osiin, taivutusmuodot sekoittuvat ja murre muuttaa sanat tunnistamattomiksi.

• Nimet. Yrityksen, tuotteen ja paikkakunnan nimet tunnistetaan väärin tai kirjoitetaan pienellä.
• Luvut. Hinnat, mitat ja puhelinnumerot muuttuvat, kun kone kuulee ne väärin.
• Alan sanat. Ammattisanasto korvautuu lähimmällä yleiskielen sanalla.
• Päällekkäinen puhe. Kun kaksi puhuu yhtä aikaa, tekstitys sotkeutuu kokonaan.
• Taustamusiikki. Musiikki puheen alla heikentää tunnistusta selvästi.

Näiden takia korjaaminen kannattaa tehdä tarkkaillen juuri näitä kohtia. Kun tiedät, missä kone erehtyy, oikoluku nopeutuu.

Miten tekstitys tehdään halvalla?

Halvin tapa on tehdä tekstitys itse: automaattinen luonnos, huolellinen korjaus ja tiedosto, joka ladataan videon rinnalle. Työ vie aikaa enemmän kuin rahaa, ja sitä voi nopeuttaa suunnittelemalla videot tekstittämistä varten.

1. Tee videosta automaattinen tekstitysluonnos videopalvelussa, editointiohjelmassa tai litterointityökalussa.
2. Korjaa virheet katsomalla video läpi. Tarkista erityisesti nimet, luvut ja alan sanat.
3. Lisää olennaiset äänet ja puhujien merkinnät.
4. Tarkista ajoitus: teksti näkyy silloin, kun puhe kuuluu, ja riittävän kauan luettavaksi.
5. Tallenna tekstitys tiedostoksi, esimerkiksi SRT- tai WebVTT-muotoon.
6. Lataa tiedosto videopalveluun tai liitä se sivustolla olevaan videoon.

Käsikirjoitus nopeuttaa kaikkea. Jos puhe on kirjoitettu etukäteen, tekstitys on käytännössä valmis, ja jäljelle jää vain ajoitus. Monet työkalut osaavat sovittaa valmiin tekstin puheeseen automaattisesti.

Ulkoistaminen on järkevää, kun videoita on paljon tai ne ovat pitkiä. Silloinkin kannattaa antaa tekijälle nimilista ja alan sanasto etukäteen, koska juuri ne ovat virheiden lähde.

Suunnittele puhe niin, että tekstittäminen on helppoa

Tekstityksen hinta ratkeaa jo kuvauksessa. Selkeä ääni, yksi puhuja kerrallaan ja hyvä mikrofoni tekevät automaattisesta luonnoksesta niin hyvän, että korjattavaa jää vähän.

Muutama asia auttaa eniten. Käytä puhujan lähellä olevaa mikrofonia eikä kameran omaa. Jätä taustamusiikki pois puheen alta tai pidä se hyvin hiljaisena. Ja pyydä puhujaa sanomaan nimet ja luvut selvästi, koska niitä ei voi arvata jälkikäteen.

Lyhyt video on myös halvempi tekstittää. Kolmen minuutin ohje, joka vastaa yhteen kysymykseen, on helpompi tehdä, tekstittää ja päivittää kuin puolen tunnin kooste, jossa on kaikki.

Hyvän tekstityksen säännöt

Tekstitys voi olla oikein kirjoitettu ja silti vaikea lukea. Muutama sääntö tekee siitä luettavan:

• Enintään kaksi riviä kerrallaan, ja rivi on niin lyhyt, että sen ehtii lukea.
• Teksti pysyy näkyvissä riittävän kauan, eikä se vaihdu kesken lauseen, jos sen voi välttää.
• Rivit katkaistaan luontevista kohdista eikä kesken sanaparin.
• Äänet merkitään hakasulkeisiin, esimerkiksi [puhelin soi] tai [musiikkia].
• Puhuja merkitään, kun hän ei näy kuvassa tai kun puhujia on useita.
• Tekstitys ei peitä kuvassa näkyvää tärkeää tekstiä.

Puhetta saa tiivistää, kun puhuja toistaa itseään tai täyttää taukoja, mutta sisältö ei saa muuttua. Tärkeät luvut ja nimet kirjoitetaan aina niin kuin ne sanotaan.

Tekstitystiedosto vai kuvaan poltettu teksti

Tekstitys voi olla erillinen tiedosto, jonka katsoja voi kytkeä päälle ja pois, tai se voi olla poltettu suoraan videokuvaan. Molemmat täyttävät tekstityksen tarkoituksen, mutta ne sopivat eri paikkoihin.

Omalla sivustolla erillinen tiedosto on parempi. Katsoja voi valita kielen ja kytkeä tekstityksen pois, ja tekstin kokoa voi usein säätää. Tiedoston voi myös korjata ilman, että videota tarvitsee tehdä uudelleen. Jos sivustoa päivitetään julkaisujärjestelmällä, tekstitystiedoston lataamisen videon rinnalle pitää olla yhtä helppoa kuin kuvan lataamisen.

Somessa kuvaan poltettu tekstitys on usein käytännöllisempi, koska video alkaa äänettömänä eivätkä kaikki palvelut näytä erillistä tiedostoa samalla tavalla. Säilytä silti tekstitys myös tiedostona, jotta sama video voidaan julkaista muualla ilman uutta työtä.

Koskeeko tämä some-videoita?

Saavutettavuusvaatimukset koskevat ensisijaisesti organisaation omia verkkopalveluja ja sovelluksia, ja some-palvelut ovat kolmansien osapuolten palveluja. Vaatimusten soveltaminen some-julkaisuihin on siksi rajatumpaa, ja julkisen sektorin toimijan kannattaa tarkistaa oma tilanteensa viranomaisen ohjeista.

Käytännössä some-videot kannattaa tekstittää silti. Suuri osa some-videoista katsotaan ilman ääntä, julkisissa tiloissa tai työpaikalla, ja video ilman tekstiä jää silloin kokonaan ymmärtämättä.

Jos video on tärkeä, esimerkiksi ohje tai tiedote, sama sisältö kannattaa julkaista myös omalla sivustolla tekstitettynä. Silloin tieto on saavutettavissa riippumatta siitä, miten some-palvelu sen näyttää.

Vanhat videot ja suorat lähetykset

Vaatimuksissa on rajauksia vanhemmille tallenteille, jotka on julkaistu ennen vaatimusten voimaantuloa. Rajaukset ja niiden päivämäärät riippuvat siitä, mikä säädös palveluasi koskee, joten ne kannattaa tarkistaa viranomaisen ohjeista eikä olettaa.

Vanhoille videoille on kolme vaihtoehtoa: tekstitä ne, jotka ovat yhä käytössä ja tärkeitä, poista vanhentuneet, ja jätä loput arkistoon selvästi merkittyinä. Moni sivusto huomaa tässä vaiheessa, että suuren osan videoista voi poistaa kokonaan.

Suorissa lähetyksissä tekstitys on vaativampaa, koska se tehdään reaaliajassa. Julkisella sektorilla suoran lähetyksen tallenteelle on oma määräaikansa, jonka kuluessa se pitää tehdä saavutettavaksi, jos tallenne jätetään verkkoon. Tarkista määräaika viranomaisen ohjeista ennen seuraavaa lähetystä.

Litterointi palvelee muitakin

Litterointi on koko videon sisältö tekstinä. Äänitteille, kuten podcasteille, se on vaatimus, ja videoille hyödyllinen lisä.

Tekstinä sisältöä voi silmäillä, siitä voi etsiä ja sen voi lukea hitaammin kuin video etenee. Hakukone ei katso videota, mutta se lukee tekstin, joten litterointi tuo videon sisällön myös hakuun.

Hyvä tapa on julkaista litterointi videon alla avattavana osiona tai lyhyenä tekstinä, joka tiivistää videon pääkohdat. Saavutettavuuden periaatteista kerrotaan laajemmin artikkelissa verkkosivujen saavutettavuudesta.

Kuka tekee työn

Tekstitys epäonnistuu useimmiten siksi, ettei kukaan ole vastuussa siitä. Video tehdään ja julkaistaan, ja tekstitys jää odottamaan hetkeä, joka ei koskaan tule.

Ratkaisu on tehdä tekstityksestä osa julkaisua eikä sen jälkeinen tehtävä. Video ei ole valmis ennen kuin tekstitys on tarkistettu, samalla tavalla kuin artikkeli ei ole valmis ennen oikolukua.

Varaa tekstitykselle aikaa jo videon suunnitteluvaiheessa. Korjaamiseen kuluu tavallisesti moninkertaisesti videon kesto, ja sitä enemmän, mitä huonompi ääni on. Kun aika on aikataulussa, tekstitys myös tehdään.

Yhteenveto

Jos saavutettavuusvaatimukset koskevat palveluasi, puhetta sisältävät videot tekstitetään, ja videoihin, joissa olennainen näkyy vain kuvassa, tehdään kuvailutulkkaus tai tekstivastine. Muille tekstitys on vapaaehtoinen mutta hyödyllinen, koska moni katsoo videot ilman ääntä.

Halvin tapa on automaattinen luonnos, huolellinen korjaus ja käsikirjoitus, jossa kaikki olennainen sanotaan ääneen. Poikkeukset ja määräajat tarkistetaan aina viranomaisen ohjeista.